WINTER FORMAL

Ystävänpäivän illan vietin Winter Formal tansseissa, oli ihan mielettömän hauskaa! Ekaksi syötiin Thai ruokaa ravitolassa kymmenen tytön porukalla, ja sieltä suunnattiin tansseihin. Koko ilta oli täynnä mukavia yllätyksia ja parhaita hetkiä, tanssimista ja hauskan pitoa:)
Kuvia ei tullut napattua muuta kuin illaliselta, joten niihin on tyytyminen!
 

 

 

IT'S A BEAUTIFUL DAY

SMITH ROCK

Tammikuun kaks viimestä ja helmikuun eka päivä tuli vietettyä Smith Rock kansallispuistossa. Kyseessä oli siis IOPeen retki, yhdessä IOP luokkien kanssa lähettiin perjantai aamuna kohti Smith Rock:ia, edessä oli toiminnan täyteinen viikonloppu.

 

Retki oli pääosaksi backpacking (reppuilua, reppukävelyä, reppuretkeilyä...en tiiä) ja kalliokiipeilyä, sekä telttailua. Perjantaina 12 aikaan saavuttiin 8 mailin päähän leiripaikasta, hypättiin bussista ulos, vedettiin 20 kiloiset reput selkään, ja lähettiin tallustamaan. Viiden hitonmoisen tunnin jälkeen, jalat kuolleet ja selkä huusi halleluujaa, saavuttiin Bivouc-alueelle, eli leiripaikalle. Tuo backpacking oli niin järkyttävän rankkaa, ja kaheksan mailia (12 kilsaa) oli liian pitkä ainakin mulle, varsinkin kun jouduttiin kävelemään rappusia ylös vika maili....Mutta siitä selvittiin ja pistettiin teltta pystyyn, olin tenttakaverina Caran kanssa, ja lähettiin kokkauspaikalle tekemään päivällistä. Sillonhan oli jo pilkko pimeä ja jäääätävän kylmä. Mutta oli mukavaa istua kuin sillit purkissa pöytien ääressä koko luokan, opettajien, ohjaajien ja parhaiden kavereiden kanssa. Kyllä kylmä unohtui nopeesti:)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantai aamuna kuoriduttiin ulos makuupusseista, takana huonosti nukuttu yö, tärisin koko yön. Seuraavan yön nukuinkin kaksissa housuissa, kolmessa paidassa, toppatakissa, villasukissa ja pipo päässä:D

         Mutta niin, herätyksen jälkeen suunnattiin aamupalalle ja sen jälkeen meidän 9 henkisen porukan kanssa kohti actual Smith Rock:ia, että päästäis kiipeemään! Koko lauantai päivä vietettiinkin sitten kiipeillen, mä kattelin ja kiipesin vaan kerran (krhm. korkeenpaikan kammo ja suuuuper vaikeat kiipeilyreitit) mutta ei yhtään haitannut, koska ylitin itteni reippaasti kiipeemällä 5.10 asteisen seinän!! (5.4 on helpoin, mun alaa on suurin piirtein 5.7, mutta eipä sellaista löytynyt joten piti tähdätä vähän korkeammalle:D) Tipuin varmaan 10 kertaa, onneksi Cara belayas mua joten en kuollut, ja kädet ja varsinkin sormet huusi halleluujaa, mutta kiipesin silti ihan loppuun asti:)                       

          Viiden jälkeen palattiin takasin leirille ja taas illanviettoon kokkaamisen äärellä! Tutustuin sika mukaviin tyyppeihin, vastailin urpokysymyksiin suomesta (Do you have houses in Finland? Do you ever see the sun? Is there always snow in Finland? etc.) ja join maailman parasta kaakaota!

 

 

 

 

 

Minä räpiköinXD

 

Mutta kyllä räpiköiminen tuotti tulosta!

 

 

Sunnuntaina tarvottiin taas kiipeilypaikalle, ja ei juma että oli kylmä!! Kaikki istuttiin kiinni toisissamme ja täristiin, ja ne jotka kiipes joutui pysähtymään 10 sekunnin välein lämmittämään käsiään, kun ne ei enää tuntenut sormenpäillä...Hieman vaikeeta kiivetä kun ei tunne mistä ottaa kiinni:D Kiipeiltiin pari tuntia ja sitten käppäiltiin ympäriinsä. Kahden aikaan takasin leirille, leiri kasaan, kamat bussiin ja ittemme kyytiin, ja niin oltiin kotimatkalla. Olin väsyneempi kuin koskaan aikasin elämässäni, jalat ei ois jaksanut enää yhtäkään porrasta, ja olin kiitollinen lämpimästä bussista!!

 

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan retki oli kokemisen arvoinen, backpacking ei oo tosiaankaan mun heiniä eikä tuu varmaan koskaan olemaankaan, mutta kiipeeminen, kavereiden kanssa telttailu (miinus kylmyys) ja irtiotto arjesta oli upeeta. Ja kuvista näkee kuinka uskomattoman kaunis paikka Smith Rock on! Oon tosi kiitollinen mun IOP porukalle joka on täynnä upeita ihmisiä, ja mun opettajille jotka antaa nuorille lukiolaisille tälläsiä mahdollisuuksia. Paras. Kouluaine. Ikinä.

Tästä retkestä jäi käteen kourallinen uusia kokemuksia, kasapäin uusia kavereita ja muutama uusi taito. Oon tosi onnellinen että lähdin tolle retkelle ja toivottavasti saan joskus tuoda mun oman perheen näkemään kaunista Oregonia, ja vaikka seikkailemaan ympäri Smith Rock:ia! Saa toivoa, vai mitä?