SATA PÄIVÄÄ TAKANA

Tänään tuli täyteen sata päivää mun lähdöstä, vaihtovuoden alusta, mun elämän parhaimmasta sekä merkittävimmästä päivästä.
 

 

4.8

Maanantai aamu. Mä olin kauhusta kankeena, huonosti nukuttu yö takana, ja perheen hyvästely edessä. Muistan kuinka mua pelotti. Ja en halunnut hyvästellä mun perhettä, halusin vaan perua koko jutun. Se maanantai aamu oli yks mun elämän kauheimmista. Mut muistan myös kuinka innoissani olin. Tätä hetkee olin odottanut niin kauan. Saisin viimein alottaa mun vaihdon, ja lähtee kohti tuntematonta.

7.8

Muutama jännittävä päivä New Yorkissa takana, ja lentokoneessa matkalla kohti Eugenea, mun tulevaa kotia. Olin niin innoissani. Olin niin onnellinen. Saisin vain muutaman hassun minuutin kuluttua tavata mun host perheen. Ja pian tapasinkin. Mua vastassa lentokentällä oli ihana porukka jotka kyseli multa enemmän ksymyksia kuin huonolta enkultani osasin vastata, olin nukkunut kolme tuntia edellisenä yönä ja matkustanut viimeset 12 tuntia, silmät seiso päässä ja näytin ihan puskajussilta. Mut en silti muuttais mitään. En voinut lakata hymyilemästä.

Nyt kun mietin noita kahta päivää, ne on varmaankin mun elämän parhaimmat saavutukset. Noi päivät oli vaan alku tälle kokemukselle joka vain sadassa päivässä on muuttanut mun koko elämän. Oon tavannut muutaman niin mahtavan ihmisen, joista en aijo koskaan luopua. Mun hostperhe, ne on tehnyt mun alkuvuodesta ihan mahtavan, antanut mulle rakastavan kodin, kestänyt mua mun huonoina hetkinä, keksinyt mulle hauskaa tekemistä, olleet kärsivällisiä mun enkun kanssa, ja antanut mulle niin paljon heidän aikaa ja huomiota. Oon niin kiitollinen. Ja koska nehän ei suomea pahemmin ymmärrä niin haluun kiittää niitä enkuksi.

 

My host family. You have made the start of my exchange year so amazing. I want to thank you for giving me a home, you have been there for me since the very beginning and you always try to make me happy, and every single day awesome. You have no idea how much I appreciate every thing you do for me, even the smallest ones. Thank you Krista for letting me follow you around buying lamps and too many clothes, and taking me every where I wanted to go. Thank you Scott for helping me everytime I needed help with something, and making fun of me daily. But most of all, thank you for giving me your time. You two have taken your free time and sometimes the time off work just for me and I'm beyond grateful for that. You both make me so happy and I love you with all my heart. (I cried rivers writing this)
 

Oon saanut kavereita, joista muutamasta on tullut mulle ihan pirun tärkeitä. Ne on raahannu mua paikasta toiseen ja tehnyt mun koulupäivistä hauskoja. Sekä mun vaihtariperhe, piiri 5110, on tullut mulle niin tärkeeksi. Tää vaihtovuosi on jotain niin mahtavaa, mulla on nyt kavereita 20 eri maasta. Ja nää vaihtarit on mulle oikeesti kuin perhettä, ne on ainoot ihmiset jotka ymmärtää mitä käyn läpi, koska ne on itse ihan samassa tilanteessa.

Mut eniten mitä tää sata päivää on muuttanu on minä.

Tää kokemus on avannu mun silmät uudelle kulttuurille, uudelle tavalle tehdä asioita, uudelle perheelle ja ystäville, uusille tunteille ja kielelle. Oon päässyt eroon ennakkoluuloista, ujoudesta, enkä ajattele enää niin mustavalkoisesti. Tää kokemus on antanu mulle niin paljon. Oon oppinut olemaan erossa perheestäni, oon oppinu rakastamaaan uutta perhettä. Oon itsenäistynyt ja oon oppinut hallitsemaan itteäni ja tunteitani ja selviytymään stressistä. Mutta tää vuosi myös ottaa; koti ikävä kolkuttelee jo pahasti mun mielen perukoilla. Sitä en oo onneksi joutunut vielä pahemmin kokemaan, mutta tarpeeksi että tiedän että se on ihan kammottava tunne. Mutta kunnialla yritän selvitä siitä, ja tiedän että se tekee musta vaan vahvemman.

Näihin sanoihin mä haluun päättää mun sadannen päivän. Toivottavasti seuraavat sata on yhtä mahtavat. Tiedän että ne tulee olemaan koko vaihdon vaikeimmat kun koti ikävä mut viimein tavottaa, mutta en anna sen pilata tätä kokemusta, joka on jo nyt ollut mun elämän rikkain. Huomenna paras mahdollinen sadasjaensimmäinen päivä; nokka kohti Las Vegasia!

Terkut jokaselle sinne koti-Suomeen, ootte mulle tärkeitä:)